SALATUT ELÄMÄT

Tuli pidettyä mökillä kesäkauden avausretriitti ihan itseni kanssa. Tai olihan siellä joutsenet konsertoimassa ja odottelemassa jäitten lähtöä, mutta enimmäkseen oli hiljaisuus. Hiljaisuus myös silläkin tavalla, kun puutuivat kaikki tekniset hienoudet häiritsemästä ajatuksia. Yllätyin ihan siitä rauhan kokemuksesta, vaikka elämäni ei kovin monimutkaista muutenkaan ole.

Sitten täällä kotona ruokaa laitellessani yhtäkkiä kirkastui mielessäni hyvin selkeäksi se, että hitto! Katselemme täällä maailmassa ihan oikeasti 'salattuja elämiä'. Meidän silmämme eivät todellakaan näe ihmisten todellisuutta, koska se on niiden ulottumattomissa jokaisen sisäisessä kokemisessa ja tuntemisessa. Nyt voi jokainen tykönään miettiä kuinka rehellisesti me näytämme ja kerromme, edes läheisillemme, tuntemuksemme ja ajatuksemme?

Talven aikana olen ollut parikeskustelukurssilla (kts. Co-cuonseling), jossa viikoittain keskustelemme ja kuuntelemme toisiamme. Luottamuksen lisääntyessä olemme voineet jakaa yhä yksityisemmille tuntuneita asioita. Jaettava aika on pidentynyt ajan myötä niin, että kumpikin saa puhua ainakin 40 minuuttia, koska vähemmässä ajassa ei ehdi päästä sille syvyydelle, missä voi asioihin liittyvät tunteetkin tulla näkyviksi. Keskustelujen tarkoituksena on mahdollistaa katsoa yhä syvemmälle omaan sisimpäänsä ja myös laittaa se, mitä sieltä löytyy, toisenkin katsottavaksi. Kumpikin saa olla totta ja rehellinen, juuri sellainen kuin on ja luopua luomasta itsestään vaikutelmia tai siloteltua kuvaa.

Tätä taustaa vasten piirtyi nyt selkeänä se salattujen elämien teatteri, mikä maailma todellakin on. Ei ole eroa kumpaa katsomalla, tv:n salkkareita vai maailman salkkareita, ihmislapsi rakentaa toiveensa, unelmansa, käsityksensä asioista ja arvomaailmansa niin kuin kokemusmaailmansakin. Kaikkialla maailmassa pyörii saman näytöksen erilaisia variaatioita erilaisissa kulisseissa. Yhteistä niille kaikille on se, että ne houkuttelevat meitä teille, jotka eivät johda minnekään, koska ne ovat syntyneet illuusioista ja pitävät sitä vain yllä. Näyttämöllä ihmiset pelkäävät olla aitoja ja todellisia itsejään, he näyttävät katsojille vain sen, mikä sopii yleisen mielipiteen käsikirjoitukseen ja luo heistä itsestään normaalin ihmisen vaikutelman. Eli ilo pintaan vaikka sydän märkänis. Siinä yksi ns. kansanviisaus.